ruusupiha KAARTO
Kaikki ruusut ovat kauniita
Monien suosikkien joukosta on vaikea valita mieluisimmat.
Olemme aika kaikkiruokaisia, emme ylenkatso edes ryhmäruusuja ja moderneja pensasruusuja.
Pidämme kovasti sekä kanadalaisista että englantilaisista ruusuista,
joiden menestymismahdollisuuksia on turha epäillä.
Villi- ja löytöruusujen herkkä sulouskin kiehtoo, mutta kaikkea ei pihalle saa mahtumaan.
Omajuurisuus ei ole meille kovin tärkeä asia.
Pitää vaan istuttaa ruusut tarpeeksi syvään.
Ehkä eniten meitä molempia on ilahduttanut Lykkefund yltiöpäisine kermavaahtokukintoineen.
Vanhoista rakkauksista on mainittava ainakin huumaava Louise Odier,
vaaleat kaunottaret Mme Plantier ja Mme Hardy,
27.9.2007 (Ruusunlehti 3/2007)
salaperäinen Nuits de Young,täydellinen Charles de Mills,
hehkuva Alain Blanchard, uskollinen Stanwell perpetual,
uljas Chapeau de Napoléon, vaatimaton Complicata ja tietysti edelleen Minette.
Luetteloa voisi hyvin jatkaa vielä muutamalla kymmenellä muulla.
Suosikkiköynnöksistä tulevat mieleen hunajaruusujen lisäksi
Bobbie James, Alexander Girauld, Francois Juranville, Filipes Kiftsgate, Alchymist,
Mulliganii, Sanders white, Harlekin, Venusta pendula, Seagull ja Veilchenblau.
Kaikki toistaiseksi hengissä, mutta joidenkin kukinnasta vasta uneksitaan.
Ja mitä vikaa on Flammentanzissa, Sympathiessa ja New Dawnissa?
Piha alkaa olla jo melko täynnä, mutta vielä ei ole liian ahdasta: aina löytyy paikka uudelle tulokkaalle,
kun pienentää nurmikkoa, tihentää kasvustoa tai kaventaa polkua.
Ja ylöspäin riittää tilaa. Sinnehän kasvitkin pyrkivät, köynnökset erityisesti.
Monet ruusuharrastajat sanovat haluavansa kasvattaa vain sellaisia lajeja,
jotka selviävät Suomen oloissa ilman suojauksia.
Meillä on uhkarohkea asenne; haluamme nimenomaan kokeilla lajeja,
joiden pärjäämisestä ei ole varmuutta.
Arkojen ruusujen hoitaminen ja talvisuojaus teettävät paljon työtä,
mutta eihän puutarhassa tarvitse päästä helpolla.
Tekeminenhän se juuri hauskaa on. Sitten on ihana levätä ja nauttia tuloksista.
Tosin tyttäremme kysyvät, miksi meillä on niin monta istumapaikkaa pihalla, kun emme koskaan käytä niitä.
Hyvä kysymys.
>> lisää esseitä