Englanderin ideana on, että sellaiset kasvit, jotka eivät pärjää täällä pohjoisessa, korvataan joillakin samannäköisillä kasveilla. Esimerkiksi vinoon kasvava, rajusti leikattu hopeapaju näyttää ihan oliivipuulta – jopa monen etelämaalaisen silmin.

Välimerenalueen paikka meidän pihallamme oli ollut jo pitkään selvä: saunan ja vajan edustan patio, jossa oli jo yli kymmenvuotisten Zilgojen ja Supakoiden vehmaaksi kasvanut pergola.

Sitten vaan kuvittelemaan sielun silmin, miltä pohjoisen etelä voisi näyttää. Viiniköynnökset saavat pysyä paikoillaan, samoin ikivanha (ehkä 60-vuotias) pioni ’Festiva Maxima’. Muu pannaan keväällä mullin mallin. Jopa kauan palvellut pajuaita saa mennä kompostiin.

Pergolan köynnökset ovat kasvaneet heppoisan rakennelman, hentojen seipäiden väliin pingoitettujen pyykkinarujen varassa. Jostain pitäisi löytää romurautaa vahvempien rakenteiden materiaaliksi. Kiviä, tiiliä ja laattoja tarvitaan lisää lattioihin ja muuriin. Rappioituneen näköinen sammaleinen muurinpätkähän kuuluu ilman muuta välimerelliseen miljööseen.

Meillä on jo valmiina paljon kasveja, jotka sopivat suunnitelmiin. Viiniköynnöksiä, köynnösruusuja ja kärhöjä on yllin kyllin. Ainakin aprikoosi, persikka, kiivi, viikuna, wisteria, ginkgo, tulikruunu, buddleijat ja tulppaanipuu saavat uuden olinpaikan. Ehkä hasselpähkinäpensaskin.

Oliiviruukkuja on useita, laakeripuitakin löytyy. Muutamia laventeleita, timjameja ja muita yrttejä voidaan siirtää muualta tälle paikalle. Vanha sitruunapuu on jo hävitetty, sillä kyllästyimme kilpikirvojen nyppimiseen. Täytynee hommata uusi taimi.

>> jatkuu