Seuraavaksi tarvittiin kilokaupalla kittiä, jota syntyi vernissasta ja liitujauhosta - sekä kunnollinen lasinleikkausveitsi. Onneksi meillä oli kellarikerroksen remontti meneillään ja siksi runsaasti siistiä lattiatilaa lasitustöiden tekemiseen.

Erilaisten ja erikokoisten materiaalien yhteensovittaminen oli hankalaa ja hauskaa. Tarvittiin luovuutta ja käteviä käsiä. Vähitellen työ alkoi sujua. Toinen sai ryhtyä maalariksi. Työ oli astetta helpompaa, mutta omat kikkansa siinäkin oli. Harjoituksen myötä taito koheni ja tulosta syntyi.

Jännittävintä oli kantaa seinien osia pystytyspaikalle ja asettaa niitä yhteen. Oli upeaa nähdä, kun lasitalo syntyi. Lopuksi oli jäljellä katon korotusosa, varsinainen kasvihuoneen kruunu. Meitä jännitti, olisiko koko rakennelma liikaa. Astuimme kaksi askelta taaksepäin ja katselimme päät kallellaan aikaansaannostamme. Mutta eipäs ollut! Tulos oli upea ja me olimme tyytyväisiä.

Kasvihuone kattoineen on kestänyt jo monta talvea, vaikka on ollut lunta ja tuulta ja myrskyä. Kasvatamme siellä etupäässä tomaatteja ja yrttejä ja kokeilemme erikoisvihanneksia kuten munakoisoja.

Kasvihuoneen vieressä ovat vihannesmaat. Tärkeimpiä ovat erilaiset salaatit, mangoldit, herneet ja pavut, persiljat, tillit, sipulit ja kukat. Meidän kasvimaalla harrastetaan aina kaarevia tai kiemurtelevia rivejä, ei koskaan viivasuoria . Jostain syystä vapaat muodot viehättävät silmää.

9.6.2009

>> lisää esseitä