Meillä ideoita tuntuu riittävän ja rohkeutta ja kykyä niiden toteuttamiseen. Prosessi saattaa alkaa yllättäen ja sen aikana ideat muuttuvat ja kehittyvät. Lopputulos on yleensä yllätys itsellekin.
Trendi ei kuulu lempisanastoomme, omaperäisyys kyllä.

Monet puutarhan osat on nimetty ulkomaisten ruusutarhojen mukaan (Bagatelle, Sofiero, Palmengarten, Sangerhausen, Plantes jne.).
Yhden nimi on Meikku, sillä onnistuimme huutamaan Meilahden vanhan rosarion huutokaupasta melkoisen kuorman ruusujuurakoita. Blancheen pääsevät vain valkokukkaiset, aurinkoisin paikka on Soleil. Nimiin on totuttu ja näin on helppo paikallistaa pihan eri kohdat.

Ruusut ovat orpoja yksinään. Olemmekin istuttaneet monenlaisia perennoja niiden seuraksi. Maanpeitto- ja reunakasveina on käytetty paljon lemmikkejä, esikkoja, nukkapähkämöitä, tuoksuorvokkeja, pikkutalvioita, puksipuita, mirrinminttuja ja rikkoja. Ritarinkannukset, sormustinkukat, salkoruusut, tulikukat, varjoliljat ja pallolaukat kohoavat ruusujen väleistä.

Köynnösruusujen lomaan on kuin itsestään ilmestynyt aikamoinen valikoima klematiksia. Niiden kanssa ei ole ollut ongelmia, kun muistaa istuttaa tarpeeksi syvään. Köynnösruusujen kanssa sopusoinnussa kiipeilevät myös viiniköynnökset, humalat, hortensiat ja kuusamat.

27.9.2007 (Ruusunlehti 3/2007)

>> lisää esseitä